Mielen toiminta, mielen vapaus tai psyykkinen terveys – miten sen nyt ilmaiseekaan – on meille tärkeätä. Halu päättää omista asioistaan, olla oman itsensä ja elämänsä herra, rouva tai savottansa kymppi. Tätä vapautta halutaan.
Mitä vapaus on? Riippumattomuutta? Jotakin sellaista olemisen tilaa, joka edustaa toisille ihmisille tai asioille alisteisuuden vastakohtaa? Vapautta kai voi ajatella olevan sen, ettei joku muu ihminen tai tekijä päätä asioita minun puolestani tai ohjaa käyttäytymistäni.
Vexi Salmen sanoittamassa laulussa Maailma on kaunis, mielen vapaus on se mihin laulu palaa, kun on ensin kuunneltu metsän huminoita, istuttu iltaa yksinänsä. Maailma on kaunis sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille – ja jolla on mielen vapaus.
Tämä voi tuntua hiukan erikoiselta tangentilta, mihin seuraavaksi singahdetaan, eikä Vexi Salmi varmaankaan ajatellut sanoittaesssaan ruokavalion merkitystä mielen vapauteen.
Mustajoki kirjoittaa suomalaisten(kin) aikuisten lihavuuden kaksinkertaistuneen vuodesta 1980 ja kolminkertaistuneen nuorilla. Länsimainen, hyvinvoiva, suomalainen ihminen vaikuttaa suurella vapaudellaan syövänsä itsensä tilaan, jossa vain harva on aineenvaihdunnallisesti terve.
Kuvittelepa seuraavaa: jos eläisit luonnonvaraisena paikallisessa metsässä ja käsittämätöntä kyllä, ruokakaupat ja kioskit olisivat kadonneet maahan revenneisiin rotkoihin, mitä söisit? Sitä mitä saisit käsiisi, vuodenaikojen mukaan. Ravinnon ja energian saanti olisi vaakalaudalla, joten olisi aika järkevää tallettaa energiaa elimistön kudoksiin – rasvaksi – aina silloin, kun energiaa on runsaasti saatavilla. Erityisesti sadonkorjuun aikaan loppukesästä ja alkusyksystä rasvakudosta olisi järkevää pystyä tekemään, jotta selviäisi talven yli. Olisi aika järkevää jos elimistö osaisi reagoida tehokkaasti tähän tilaisuuteen kasvattaa varastorasvan määrää.
Tutkija ja lääkäri Richard Johnson on ollut tutkijana mukana yli 700:ssä sadassa tutkimuksessa. Munuaisterveyttä koskevan tutkimuksen ohella yksi hänen merkittävistä tutkimuksen kohteistaan on ollut fruktoosi eli hedelmäsokeri sekä virtsahappo.
Teoksessaan Nature Want´s Us to Be Fat (2022), Johnson avaa seikkaperäisesti seuraavanlaisen pähkinänkuoren:
Vuosimiljoonia sitten ihmisen esivanhemmille kehittyi geneettinen muunnos urekaasi-entsyymiin. Tämä entsyymi ei enää juurikaan toimi elimistössämme. Sen tehtävä on poistaa elimistöön kertynyttä virtsahappoa pois. Virtsahappoa kertyy fruktoosin aineenvaihduntatuotteena ja se välittää elimistön eri kudoksille ja toiminnoille nimenomaan vuodenaikaa koskevaa viestiä siitä, että nyt on energiaa saatavana ja kohta tulee talvi. Fruktoosin saanti käynnistää prosessin, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan ajaa elimistön energiatasoa alas, saa syömään lisää makeaa, etsimään aktiivisesti lisää makeaa syötävää ja lisäämään rasvakudoksen uudistuotantoa. Samalla rasvoittuu maksa, kehittyy kausiluonteisena ilmiönä hyödyllinen insuliiniresistenssi ja leptiiniresistenssi. Elimistömme rakentaa rasvaa, ei pysty käyttämään verenkierrossa olevaa verensokeria tehokkaasti lihastyössä ja aivot tulevat vielä ”sokeaksi” kasvavan rasvakudoksen määrälle.
Johnsonin ydinviesti on siis se, että meidän elimistömme toimii samankaltaisesti kuin karhun elimistö ennen talviunelle käymistä. Kun saamme fruktoosia, haluamme sitä lisää ja sen ja virtsahapon yhteistyöllä kasvatamme kunnon potin rasvaa talven varalle, jota poltella. Tämän voisi ajatella olevan eräänlaista luonnonvaraista selviytymisen vapautta. Karhullakin on sitten vapaus pesässään tutkia omaa sisintänsä ja herätä Vexin sanoin kuuntelemaan metsän huminoita, kun aamuinen aurinko kultaa kallioita.
Me olemme sellaisten esivanhempien jälkeläisiä, jotka kykenivät selviytymään talvesta ja vaikeista ajoista. Biologiamme reagoi fruktoosiin signaalina, joka kertoo talven olevan tulossa. Ongelmamme on Johnsonin sanoin evolutionaarinen yhteensopimattomuus modernin maailman tarjoaman ravinnon kanssa. Fruktoosia (ja alkoholia, joka ajaa käytännössä samoja prosesseja) on saatavilla ympäri vuoden, 24/7. Alkoholia alkaa esiintyä luonnon antimissa, kun syksy etenee ja ne alkavat käydä. Fruktoosi ja alkoholi ovat samaa perhettä. Ennen rasvamaksan tiesi olevan seurausta alkoholin juomisesta, nykyisin sen usein aiheuttaa myös liika fruktoosin syöminen.
Kun on vapaus juoda ja syödä ravintoa, joka tehostaa lihomista ja valmistautumista talven varalle, me sen myös teemme – ”pitäähän elämästä vähän nauttia” -hengessä. Tai näin ainakin mielemme kertoo tarinana itselleen.
Vapaus syödä ottaa mielemme haltuun ja sepä ei kohta enää olekaan niin kovin vapaa. Mielemme, käytöksemme ja kehomme alkavat pian olla ruoan talutusnuorassa. Juuri niin kuin tilanteen pitäisikin olla, jos eläisimme karuja aikoja, vailla ruokaa ja vettä. Ongelma on jatkuva tilaisuus vastaanottaa ”sadonkorjuusignaali”.
Eikä siinä vielä kaikki. Johnsonin ryhmä on havainnut tutkimuksissaan, että kun elimistö saa runsaasti glukoosia (josta tärkkelys muodostuu) ja sen ohella runsaasti suolaa ilman riittävää veden saantia, elimistö alkaa itse muuntaa glukoosia fruktoosiksi. Tämä ajaa rasvanmuodostusta ym. edellämainittua prosessia. Selitysmalli on selkeä: suhteellisen korkea natriumtaso elimistössä, on sen kannalta melko varma tieto kuivuudesta. Rasvakudoksen kerryttäminen on energian ohella tapa varastoida vettä elimistöön.
Raapaisin tässä pintaa Johnsonin teoksen Nature Want´s Us to Be Fat kannesta. Johnsonin aineiston perusteella meidän elimistömme käyttäytyy viisaasti, aivan samoin kuin karhun valaan, kamelin, hiiren tai hedelmäkärpäsen elimistökin. Ero on siinä, että meidän elinympäristömme sallii jatkuvan, rasvaa ja aineenvaihduntasairautta tuottavan elämäntavan. Vapaus syödä mitä haluaa, vie mielen vapauden.
Mitä sitten ravinnon puolesta voisi tehdä?
Älä juo makeaa. Mitä nopeammin fruktoosia tulee elimistöön, ilman kuitua = limska, energiajuoma tai mehu, sitä enemmän se päätyy maksaan ajamaan lihomisprosessia. Virtsahappo on merkittävä osa toimijana tässä prosessissa, se ei liity vain kihtiin.
Älä juo alkoholia. Nykyinen ”elämyksellinen juomakulttuuri” on kivasti kääritty paketti, jonka sisällä on sama vanha juttu – riippuvuus.
Älä syö prosessoitua makeaa. Tai palauta ihan fiksu tapa jostain isovanhempiesi ajoilta – ainoastaan lauantaisin on karkkipäivä. Tarkista onko marinadiin tai kastikkeeseen lisätty sokeria – erittäin usein on. Liha lihana, kasvikset kasviksina, hedelmät kokonaisina. Kun syöt hedelmän kokonaisena, huomataan ettei fruktoosia ole useimmiten liian suuria määriä ja toisaalta hedelmän kuidut hidastavat riittävästi sen imeytymistä.
Älä viestitä elimistöllesi, että on tulossa kuivuus. Älä siis syö tärkkelystä yhdistyneenä suolaan. Tämä tarkoittaa sitä, että sipsit, nachot, suolatikut sun muut, eivät kuulu elimistölle terveelliseen ruokavalioon. Suolan lisääminen ruokaan sitä syödessä tai valmistaessa, on myöskin usein turhaa tai jopa haitallista. Toisaalta riittävä veden juominen on oleellista. 2–2,5 litraa päivässä on Johnsonin mukaan hyvin lähellä sopivaa määrää – kuten tiesitkin. Vettä vetenä, porsaanreikiä ei ole.
Johnsonin tutkimusaineiston ja teoksien viestin voi sanoa näin, unohda vapaus tehdä töitä saadaksesi rahaa, jolla voit ostaa ravintoa jolla syödä itsesi kroonisesti sairaaksi. Säästät rahaa kun teet näitä valintoja – jos mietit ylläolevia ajatuksia, mitä hävittävää kokeilussa on?
Väitän, että kauppiaskin paljon mieluummin myy sinulle sellaista ravintoa, joka tuottaa sinulle terveyttä. Teollisuus ei välttämättä tästä ajatuksesta pidä, koska lisätty sokeri lisää syömistä ja ostoja. kts. esim.
Mielen vapautta saa, kun repii itseään irti evoluutionaarisesti meille yhteensopimattomasta ravinnon tarjonnasta ja säästää tämän elimistössämme piilevän huikean selviytymismekanismin niitä aikoja varten, kun on oikeasti nälkä. Mieli ei ole kehosta ja ravinnosta erillinen ja on harmillista, jos sitä ohjailee yltäkylläisyyden aikana nälänhädän mekanismi. Ota takaisin mielesi vapaus tutkia sisintäsi.
Kirjassani en ravinnon merkitystä tunteisiin ole tarkastellut, mutta pidän ravintoa tärkeänä osa-alueena oman tunnemaailman hallinnoimisessa sekä tekijänä jolla pitää iän myötä kykyä hallita omaa mieltä yllä.