Onnellisuuden biologia.
Kun soluilla menee hyvin, sinullakin menee hyvin. Kun sinun kokemusmaailmaasi kuuluu erilaisia kärsimyksen muotoja – nälkää, kylmää, kuumaa, rasitusta ja voimavaatimuksia – solujesi toiminta tehostuu. Voi sanoa, että kun sinä kärsit osan ajastasi, solusi voivat paremmin ja sen johdosta sinä tulet voimaan pitempään paremmin ja terveemmin.
David Sinclair on australialaislähtöinen pitkäikäisyystutkija, joka on tutkimusryhmineen tunnistanut ikääntymisen ”kellomekanismin” eri organismeissa sekä onnistunut kiihdyttämään, jarruttamaan ja jopa kääntämään tämän kellon kulkua taaksepäin.
SInclairin teos Lifespan on kiehtova tarina löydöksistä, joita askel askelelta on kyetty ottamaan ikääntymisen tutkimuksessa. Kirja on lukemisen arvoinen – ja jos omaa käytöstäni voi käyttää mittatikkuna – Lifespan on lukemisen arvoinen vielä kuudennellakin kerralla. Myönnän, että oma käsitykseni hauskanpidosta saattaa erota monen muun käsityksestä. Aika paljonkin.
Tutkimusnäytön perusteella, mitä Sinclair avaa, vaikuttaa siltä, että meidän solumme reagoivat ikääntymistahdillaan ympäristön olosuhteisiin. Jos ravintoa, turvaa ja nautintoa on yllinkyllin, ne suorastaan ikääntyvät vauhdilla tai nuorten ihmisten kyseessäollessa, kypsyvät nopeasti suvunjatkamisikään. Edellisessä kirjoituksessa avasin lyhyesti fruktoosin ja virtsahapon roolia mekanismissa, joka johtaa elimistön kykyyn kasata reilusti rasvakudosta lyhyessäkin ajassa ja kehittää nk. kausiluontoinen insuliiniresistenssi tätä rasvoittumista tehostamaan.
Sinclairin kirjan viitekehyksessä tämä sama ylenmääräisen ravinnon (fruktoosin ja laajemmin glukoosin) saaminen, on solujen ikääntymistä kiihdyttävä ilmiö.
Mikä sitten on signaali soluille nuortua? Jokin sellainen signaali, joka viestii siitä, että organismia on kohdannut vaativat ajat – asteroidin isku, zombie-maailmanloppu, sota tai muu sellainen olosuhde, jonka aikana lapset ja nuoret yksilöt eivät todennäköisesti selviä hengissä. Siksi vanhempienkin yksilöiden on kyettävä jopa palautumaan takaisin suvunjatkamisikään ja tuottaa uusi sukupolvi nuoria yksilöitä.
Soluja ja siten koko organismia nuorentavat elämäntavat ovat sellaisia jotka simuloivat säännöllisesti katastrofaalisia oloja – nälän näkeminen esimerkiksi pätkäpaaston muodossa, voimaharjoittelu, altistuminen kylmälle ja kuumalle sekä pitkäkestoiset liikuntasuoritteet – ovat sellaisia.
Jos terveys on onnellisuuden kannalta haluttua pääomaa – niinkuin se on – ikääntymisen myötä tätä terveyttä hankitaan lähinnä itsensä mielekkään rääkkäämisen kautta. Onnellisuuden biologiaa rakennetaan paradoksaalisesti jossain määrin epäonnen simuloinnin kautta.